Historiaa

Taustaa kirjastojen kehitykselle

Julkiset kirjastot saivat alkunsa angloamerikkalaisessa maailmassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa. Suomessa luterilainen kirkko halusi opettaa ihmiset lukemaan, kun ripille pääsyn ja avioliiton ehtona oli vaatimus lukutaidosta. Se merkitsi papeille velvollisuutta opettaa kansaa lukemaan. Tämän tuloksena 1720-luvulla jo 30 % väestöstä oli lukutaitoisia. Papistolla ja kirkolla oli jo tuolloin merkittävä asema suomalaisessa yhteiskunnassa. He osallistuivat kaikkeen mahdolliseen toimintaan luoden samalla maan paikalliselle itsehallinnolle perustan.

Paikallinen papisto edisti maatalouden innovaatioiden käyttöönottoa sekä saarnaamalla niistä että soveltamalla niitä käytäntöön pappiloiden viljelyksillä. Papit ja lukkarit vaikuttivat näin voimakkaasi talouden kehittymiseen luoden samalla pohjaa kulttuurin kehittymiselle.

Kirjastot kuuluvat niihin vapaa-ajan palveluihin, joita perustettiin ideologisista syistä 1800-luvun kaupungeissa. Kaupunkeihin muutti sankoin joukoin uusia asukkaita. Koko Eurooppa näytti liikkuvan. Päätöksentekijöiden piti ottaa tämä suuri ja kasvava joukko huomioon. Joutilaisuutta pidettiin kaikkien paheiden äitinä. Koulutus ja kasvatus osoittautuivat tämän ongelman ratkaisemiseksi erittäin keskeisiksi, jopa pyhäkoulut alkoivat kohottaa tietämyksen tasoa.

Raahen kaupunginkirjaston vaiheita

Raahen sijainti rannikolla samoin kuin sen asema maan suurimpana laivanvarustajakapunkina 1800-luvulla takasivat hyvät ja vilkkaat yhteydet ulkomaille. Raahesta kehittyi varakas kaupunki. Nämä olosuhteet loivat hyvät edellytykset moninaisille harrastuksille. Uusiin harrastuksiin saatiin vaikutteita ulkomailta.

Raahen kirjastolaitoksen juuret ajoittuvat 1800-luvun alussa perustettuun lukuseuran kirjastoon. Raahessa tiedetään toimineen yksityisen lainakirjaston 1820-luvulla, sen painettua kirjaluetteloa säilytetään Helsingin yliopiston kirjastossa.

Kirjaston kokoelman omistajasta ei ole täytä varmuutta, mutta se oli todennäköisesti kaupunginhaavurin Mårten Christian Wichmannin keräämä. Hän oli syntynyt Stralsundissa, joka oli ensimmäisen Saksassa toimineen lukuseuran paikka. 1818 kokoelman omisti Mårtenin poika John Christian Wichmann.

Kirjasto oli avoinna tuolloin kolmena päivänä viikossa. Kaupunkilaiset saivat lainata siitä 4 kirjaa kerrallaan. Lainaaja ei saanut asua 12 penikulmaa edempänä kaupungista. Lainausmaksu oli merkitty kunkin kirjan kanteen.

Laivaliikenne oli tuolloin erittäin vilkasta tuoden myös tänne lisävarallisuutta. Lukuseuroja syntyi sivistyneistön keskuuteen rannikkokaupunkeihin kuten Vaasaan 1794, Kokkolaan 1800, Turkuun vuotta myöhemmin, Ouluun 1818, Helsinkiin 1819. Raaheen lukuseura perustettiin 1821.

Merenkulkukaupunkina uudet aatteet ja virtaukset saapuivat siis verrattain varhain. Henkinen elämä oli tuolloin vilkasta. Valtiollisia tapahtumia seurattiin tiiviisti. Sananvapaus oli kallisarvoinen asia, jonka merkitystä ei nykyäänkään sovi vähätellä. Lukuseuran perustamisella lähes 200 vuotta sitten luotiin pohja Raahen sivistys- ja kulttuurikehitykselle.

Valtiovalta puuttui lukuseurojen toimintaan vaatien toiminnasta tietoja ja määräten kokoelmasta poistettavaksi mm. Napoleonin toimintaa ja pyhää allianssia koskevat sekä venäläistä hallintojärjestelmää tavalla tai toisella arvostelevat teokset. Raahen lukuseuralta määrättiin takavarikoitavaksi 17 kirjaa. Kirjoja ei kuitenkaan täällä hävitetty, vaan ne jaettiin osakkaiden kesken.

Vaikka lukuseura ja yksityinen lainakirjasto palvelivat yksinomaan säätyläispiirejä tai ruotsinkielistä väestönosaa, on niiden asema ollut tärkeä kunkin paikkakunnan kirjastohistoriassa. Ne ovat olleet esikuvana laajemmalla pohjalla toimiville yleisille kirjastoille. Raahen kaupunginkirjastossa säilytetään osaa lukuseuran ajalta säilyneestä materiaalista. Kirjojen alkulehdillä on entisten omistajien nimikirjoituksia.

Raahessa, kuten muuallakin maassamme, kirjaston toiminta oli perin epävakaata. Suuri ongelma oli vakituisten tilojen puute. Tämän vuoksi kirjasto joutui välillä toimimaan kirjastohoitajan kotona.

Työväentalon valmistuttua 1905 kirjasto vuokrasi siitä toimitiloja itselleen, mutta jo neljä vuotta myöhemmin kirjasto muutti Pakkahuoneen yläkertaan museon kanssa. Näissä tiloissa kirjasto toimikin seuraavat 50 vuotta. Vuonna 1959 kirjastolle osoitettiin uudet tilat Pekkatorin varrelta ns. Friemanin talosta, jossa kirjasto toimi vuoteen 1980 asti, jollin kaupunkiin valmistui uusi pääkirjastotalo Rantakadun varteen. Sivukirjastoja oli tuolloin Piehingissä, Haapajoella, Saloisissa, Lapaluodossa ja Ollinsaaressa. Lisäksi aluesairaalassa toimi laitoskirjasto.

Raahen kaupunginkirjaston toimintaan on vaikuttanut alueella tapahtuneet kuntajaon muutokset. Vuonna 1973 Raahen kaupunkiin liitettiin Saloisten kunta, vuoden 2003 alusta Pattijoen kunta ja vuoden 2013 alusta Vihannin kunta. Lisäksi alueen väestömäärää lisäsi voimakkaasti Rautaruukin terästehtaan tulo Saloisten kuntaan 1960-luvulla.

Nykyjään Raahen kaupunginkirjasto muodostuu pääkirjastosta ja kolmesta lähikirjastosta, jotka sijaitsevat eri puolilla kaupunkia. Maamme tehokkaan kirjastoverkon myötä erilaiset kirjastot ovat Raahen kirjastoasiakkaiden ulottuvilla.

Kirjastolaki määrittelee yleisen kirjaston tehtäväksi sivistyksen, tiedon ja virkistyksen tarpeen tyydyttämisen sekä elinikäisen opiskelun, tiedon hankinnan, kirjallisuuden ja taiteen harrastamisen tukemisen. Kirjaston käyttö on kirjastolain perusteella maksutonta.

Lisätietoa historiasta