Ensikosketus Raahen saaristoon
Veneily tupsahti elämääni kaupanpäällisenä aviomiehen mukana. Jokilaaksossa kasvaneena en osannut isompien vesien äärelle edes haaveilla. Veneily tarkoitti minulle lähinnä soutelua joella tai reissua ruotsinlaivalle ja merikokemukset rajoittuivat rantapäiviin Hiekkasärkillä. Mutta vesille päästyäni olen huomannut että aavassa ulapassa on taikaa.
Meidän perheen vene on vanha Bella 561HT, kiva kulkupeli, jolla pääsee muuten saavuttamattomiin paikkoihin. Veneen kyydissäkin on jotain makeaa. Varsinkin kun liidetään peilityyntä merenpintaa lämpimässä kesäillassa tai kun iso aallokko hirvittää maakrapua ja samaan aikaan naurattaa, kun vesi roiskii vaatteet märäksi.
Nykyään veneellä on laituripaikka Raahessa, mutta aiempina vuosina vene oli trailerilla lähtövalmiina. Useamman kerran kesässä ajoimme pohjanmaan rannikolle, laskimme veneen vesille ja vietimme kivoja kesäpäivä lähialueen saarissa. Raahen saaristo valikoitui kohteeksi kesällä 2016, kun huomasimme että se oli valittu vuoden retkikohteeksi.
Olen kirjoittanut retkipäivästä facebookissa 4.8.2016: “Terkkuja Raahen saaristosta! Yllätyksellinen päivä: Aurinko paistoi lämpimämmin kuin ennustettiin, nähtiin komea nelimastoinen purjelaiva ja Taskun pooki sai ristin meidän piknikin aikana. Pojat löysivät rannalta korun, mutta saareen asti ei ollut pokemoneja eksynyt. Myös paluumatkalla sade yllätti odotettua aikaisemmin. Pahasti ei kastuttu kuitenkaan. Kiva reissu! ps. Peruutin ihan itse trailerin liuskalle!”
Reissu oli kyllä unohtumaton. Meillä ei ollut tiedossa, että maailman toiseksi suurin purjelaiva Kruzenshtern saapuu Raaheen juuri tuona päivänä. Lukuisia veneitä ihmeteltyämme ajattelimme vain, että kylläpäs täällä veneillään ahkerasti. Mutta pian syy selvisi, ja mekin saimme olla mukana saattamassa purjelaivaa satamaan. Myös Taskun saaren hiekkaranta ja kaunis pooki hurmasivat meidät - puhumattakaan puuceestä jossa oli tarjolla riittävästi vessapaperia.
Tuon ensimmäisen veneretken jälkeen olemme tehneet monta retkeä Raahen saaristoon ja viettäneet siellä useita kiireettömiä kesäpäiviä. Ainoana pienenä haasteena on ollut, että Raahen vedet ovat varsin matalia ja kivisiä myös. Tästäkin meillä on myös ihan konkreettista kokemusta, mutta siitä lisää myöhemmin…
–Tiina
Kirjoittaja on tullin tuoma osa-aikaraahelainen, jolla on kakkoskoti Ruottalonlahdella. Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2020 osana silloista asukasmarkkinointikampanjaa.