Global Fatbike Dayn viettoa Raahessa

Vuonna 2020 Global Fatbike Day osui paikkakunnalla hieman nihkeään koronatilanteeseen. Siitä johtuen mitään aiemmin nähtyjä ryhmäretkiä ei toteutunut eikä yhteistoimintaa ollut, joten ei muuta kuin yksikseen paikallisesta polkutarjonnasta nauttimaan.

Fatbike alkutalvisella metsäpolulla.

Lähtöpaikaksi valikoitui Raahen hiihtomaja ja sieltä alkava Viitajärven luontopolku. Yksi ehdottomasti omia suosikkipolkuja. Hyvin merkattu, varsin monipuolinen ja luonnon kannalta rikas reitti. Sopivasti evästä reppuun ja menoksi.

Asun niin lähellä Hiihtomajaa, että pääsen käytännössä suoraan kotipihasta aikaa tuhlailematta poluille. 

Niinsanottu RaaheXC-kisareitti, toistaiseksi vielä merkkaamaton, alkaa ihan nurkilta. Näitä polkuja pitkin hiihtomajalle ja sieltä merkatulle Viitajärven polulle. Maassa on kivasti lunta jokunen sentti ja pohjat ei ole pahastikaan jäässä, joten ajelusta voi nauttia varsin kivasti. Toki Viitajärven luontopolku on pohjaltaan paikoin varsin haastava, eikä välttämättä ihan alkajalle pyöräilyyn sovelias, mutta muuten retkeilyyn ja kävelyyn todella mainio. Kosteimmat paikat oli edelleen varsin märkiä ja kävellen voi suositella kulkemaan kumppareilla. Polun varrelta löytyy pieniä infotauluja, joissa kerrotaan juuri kyseisen ympäristön luonnosta.

Polku kulkee metsien ja kosteikkojen läpi, välillä pitkospuita pitkin Viitajärven rantaan, josta löytyy kalastajien virittelemä ilmeisen epävirallinen nuotiopaikka, jossa yleensä kesäisin virvelöintireissuilla tuleekin tulia pideltyä. Tässä tuli pidettyä ensimmäinen juomatauko. Samalla ihmetellen luonnon tarjontaa. Järvi alkaa olla jäässä ja lintuja ei enää pahemmin näy. 

Viitajärveltä matkani jatkui 88-tien yli ja Haapajärven tekoaltaalle. Altaantietä pitkin ajellessa saa ihastella tekojärveä, ja varsinkin kesäisin suosittelen kyllä tutustumaan paikkaan. Erityisesti pyöräillen tai jalkaisin tämä on erittäin hieno paikka. Tie kulkee ihan järven reunaa pitkin ja tarjoilee todella kauniit näkymät järvelle. Nyt kun järvi on jäässä, tekoaltaan erikoisuudet, kelluvat saaret, ovat löytäneet talveksi kiinteät paikkansa ja jatkavat vaellusta jälleen ensi kesänä. 

Fatbike nojaamaassa kotarakennusta vasten hämärtyvässä illassa.

Altaantie on varsin hyvässä kunnossa ja kohtuullisen helppo kulkea. Tie päättyy Ketunperäntielle ja sieltä löytyy Altaan kota sekä pieni lintutorni. Jälleen erittäin kaunis paikka luonnon kannalta. Soistuva alue, jossa näkee monenlaista lintua ja eläjää. Talvella tänne samaiselle kodalle pääsee myös hiihtäen. Hiihtolatu kulkee hiihtomajalta Honganpalon ja Tarpion kautta tekoaltaalle saakka. Kodalla on puuvaja ja hyvät tulistelumahdollisuudet eväsretkelle.

Hämärä alkoi jo hiipiä ja pientä kevyttä vesisadetta alkoi tulla. Jatkoin kumminkin matkaan ajatuksena käydä katsomassa vielä toinen paikallinen Viitajärvi. Kyllä, se on samanniminen kuin edellä mainittu Viitajärvi. Ihan kartan mukaan näin. Paikallisten suussa se tunnetaan kumminkin epävirallisella nimellä Viitajärvi kaksi! Sinne pääsee Ketunperäntieltä metsäautotietä ja viimeiset sadat metrin polkuja pitkin. Pieni järvi metsän keskellä ja rannasta löytyy kohtuullisen iso laavu. Rauhallinen paikka jossa juuri koskaan ei ole kulkijoita, liekö edes paikallisetkaan tuntevat paikkaa kovin hyvin? Laavu asettuu mukavasti tarjoten näkymät järvelle ja siellä on todella kiva tulistella, fiilistellä ja viettää aikaa luonnon keskellä. Yleensä taivaanranta värjäytyy oranssin sävyiseksi hämärään aikaan, koska SSAB:n tehdas sijaitsee laavulta suoraan järven yli taivaanrantaa katsellen. Tehtaan valot hohtavat kaukaa pimeässä pilvistä taivasta vasten. Istuin laavulla pientä evästä nautiskellen ja ihmetellen.

Kotiin palailin myöhemmin Tarpion ja pururadan kautta parin pienen polkulenkin kera.

Fatbike talvisella metsäpolulla ajovalo päällä.

Tällaista kaunista luontoa, mukavaa reittiä ja polkua on Raahessa tarjolla ihan muutaman minuutin ajon päässä keskustasta. Paikallisen pyöräseuran lanseeraama slogan #tasamaanmaastopyöräilyparatiisi ei ole todellakaan ihan tuulesta temmattu. Ja sopii varsin hyvin tällaiselle kotonakuuhkaajalle.

–Marko

Kirjoittaja on luontoa rakastava paljasjalkainen raahelainen ja liikkuvainen harrastelija. Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2020 osana silloista asukasmarkkinointikampanjaa.

Päivämäärä