Harhaluulo raahelaisuudesta
Alkuun on pakko tunnustaa, että tämä teksti syntyi, koska kaksi kaunista naista pyysi sitä. Idea aiheesta oli pyörinyt jo pidemmän aikaa mielessä, mutta lopullinen kimmoke tuli pesiskatsomon takana.
Huomasin pari vuotta sitten valittavani sosiaalisessa mediassa aiheesta jos toisestakin, joka liittyi Raahen kaupungin tekemiin päätöksiin tai päättämättömyyksiin. Vastakaikua oli helppo saada. Joku muukin oli samaa mieltä.
Olin tyytyväinen. Minusta oli tulossa ihan oikia raahelainen. Melkein paljasjalkainen muutenkin kuin suihkussa. Voisiko sanoa, että tyypillinen pikkukaupungin asukki, jonka mielestä ruoho on vihreämpää jossain muualla.
Pysähdyin. Mietin. Mitä, jos alkaisikin pohtia, että mikä täällä on hyvin. Ilman, että jonkun ulkopaikkakuntalaisen pitää kertoa kuinka hieno saaristo meillä on. Ennen kuin jonkun pitää kertoa, että kotisi lähellä alle kahden kilometrin etäisyydellä on kaikki olennainen.
Piirsin kuvitteellisen ympyrän kotini ympärille. Löysin ympyrän sisältä kaksi markettia, pari lähikauppaa, monta erikoistavarakauppaa, korkeakouluopetusta, kolme toisen asteen oppilaitosta, kaksi alakoulua, yhden yläkoulun, yleisurheilukentän, jalkapallokentän ja –hallin, jäähallin, uimahallin, liikuntahallin, uimarannan, meren, aitoa luontoa. Lista voisi olla loputon.
Joskus ajattelin, että kunnon kodinkoneliikettä ei täältä löydy. Vasta meidän No frost-pakastin päätti olla taas Too frost. Puolen vuoden välein sulattaminen alkoi kääntää ajatusta siihen suuntaan, että pakastimemme olisi Not at my home-pakastin.
Kesäkuumalla uuden löytäminen tuntui haasteelta ja helteet aiheuttivat pientä painetta. Illalla netin kautta metsästäminen ei vielä tuottanut tulosta. Aamulla vaimon kyytiin ja samalla paljastui, että Raahessa on useampikin kodinkoneita myyvä yritys. Kolmen yrityksen kiertäminen ja pakastimen saaminen kotiin kesti vain puolitoista tuntia. Kaikkia yrityksiä emme edes ehtineet kiertää.
Ainoa merkittävä asia, joka ei tuon ympyrän sisälle mahtunut oli sairaala ja terveyskeskus. Sinne on matkaa järkyttävät 2 kilometriä ja 200 metriä.
Toinen harhaluulo on raahelaisten sisäänpäin lämpiävyys. Raahe ei ole sisäänpäin kääntyneiden kaupunki. Ihmiset ovat juuri niin luotaantyöntäviä kuin olet itse tai haluat heidän olevan. Se vanha pakastin lähti kierrätykseen. Sinne matkaa on nelisen kilometriä. Polkupyörällä sen vienti ei olisi onnistunut. Soitto ihmiselle, jota en omalla käytökselläni ole työntäyt kauemmaksi vastasi. Lupasi seuraavana päivänä tulla peräkärryn kanssa avuksi.
Raahe. Tyypillinen pikkukaupunki, jossa keskustan lähellä asuvalla on kaikki lyhyen matkan päässä. Samalla riittävän iso, että kaikki olennainen löytyy omasta kaupungista. Samalla riittävän pieni, että kylämäinen toisten auttaminen on vielä elossa.
Kaikista kehuista huolimatta kaupungin päättäjät tekevät välillä huonoja päätöksiä. Niitä voi ja saa kommentoida. Ne eivät kuitenkaan muuta Raahea huonoksi paikaksi elää ja nauttia.
Minusta taisi sittenkin tulla raahelainen. Sellainen, joka näkee mielummin kaiken hyvän mitä kaupungilla on tarjota. Kun ei katso liian kauaksi, niin näkee lähelle.
–Roippa
Kirjoittaja on tullista tullut, joka kokee olevansa paljasjalkainen raahelainen ainakin suihkussa. Elää tällä hetkellä elämäänsä ICT-opettajana, urheilusta paikallislehteen kirjoittamalla sekä valmentamalla jalkapallo- ja futsaljunioreita. Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2021 osana silloista asukasmarkkinointikampanjaa.