Hiihtoretki Taskuun
Tammikuun kipakat pakkaset helpottivat sopivasti viikonlopuksi. Aurinko lämmitti ja keli oli mitä mainioin. Ei edes tuullut lainkaan ja oli mukava pikkupakkanen. Kaivoin varastosta sukset esille ja lähdin hiihtelemään.
Ajatuksenani oli vain vähän kokeilla miltä hiihto tuntuu taas tälle talvea. Suksia ei oltu edes voideltu sitten viime talven! Mutta jotenkin kummasti latu vei mennessään. Jäällä oli liikkeellä kymmenittäin joukkoa: Perheitä eväsreppuineen, pariskuntia ja ystävättäriä, jotka samalla jutustelivat, sekä meitä sunnuntaihiihtelijöitä selvästi vauhdikkaampia kuntohiihtäjiä.
Keli oli kaunis ja meren jään tasainen latu antoi anteeksi myös voitelun ja tekniikan puutteet. Taskun pooki peittyi välillä usvan taakse, mutta putkahti taas näkyviin. Ja jotenkin aurinkoinen keli vei minuakin mennessään ja hiihdin Taskuun saakka. Vaikka jo ladulla näki, että väkeä on liikkeellä reippaasti, yllätyin väenpaljoudesta mikä saaressa odotti. Saaressa oli uset makkaranpaistotulet, termareista hörpsittiin kahveja ja jopa pookiin yläluukuista huiskuteltiin. Ihanaa että saatiin kunnon talvi, jää ja lunta!
Itselläni ei ollut eväitä mukana eikä Taskun saarikahvila taida tänä talvena olla koronasta johtuen auki, joten käänsin suunnan takaisin kohti Ruottalonlahtea. Paluumatkalla alkoi hiihto vähän painaa lihaksissa - mahtavaa liikuntaa koko keholle raikkaassa ulkoilmassa! Mutta sekin oli kiva, että kotona uunissa odotti tuoksuva kanapata ja paljussa lämmin vesi.
–Tiina
Kirjoittaja on tullin tuoma osa-aikaraahelainen, jolla on kakkoskoti Ruottalonlahdella. Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2021 osana silloista asukasmarkkinointikampanjaa.