Koronakuuhkaajat kevään odotuksessa
Nyt ollaan taas kaikki koronakuuhkaajia. Jälleen on paljon kivaa suljettu pois elämästä, mutta perustoiminnot pelaavat. Suomalainen on nöyrä luonne, joten melkoisen mukisematta otamme vastaan mitä ylhäältä annetaan. Jopa vaalien siirto on jouduttu hyväksymään välttämättömänä toimena. Kaupat ja apteekit ovat auki, ja siellä ollaan mahdottoman huomaavaisia. Käsidesiä, maskeja ja etäisyyksiä pidetään. Itselleni maskin käyttö on jokseenkin vastenmielistä, mutta "man has to do, what man has to do" eli kiltisti huurruttelen silmälasejani maskin kanssa julkisilla paikoilla.
Viihdepuoli on kovasti miinuksella, kun missään ei passaa kokoontua. Raahessa on tauti pysynyt pienessä mittakaavassa, kun olemme pysyneet kuuliaisesti maltillisina. Odotan kovasti kevättä, ja sehän yleensä nitistää kiertävät epidemiat. Toivottavasti näin tänäkin vuonna. Viime kesänä jäin kovasti kaipaamaan kaupunkimme ihania tapahtumia. Pekanpäivät ja Meripäivät ovat olleet suosikeitani, samoin kuin Taiteiden Yö. Toivottavasti ensi kesänä olisi edes jotain ulkoilmatapahtumia, sillä ne piristävät kovasti kaupunkiamme tuoden vipinää toreille, kaduille ja rantaan.
Talven kipakimmat pakkaset ovat vääjäämättä takana, ja kevät alkaa kolkutella. Kaupungin kasvihuoneella varttuu pienoiset pistokastaimet kukkivaan kokoon. Siellä on mukava poiketa tarkkailemassa taimien pontevaa kasvua. Niitä istutellaan koko kaupungin iloksi runsain määrin. Ensimmäiseksi ehtivät kuitenkin tuhannet kevätsipulit, jotka nekin odottavat siellä puistoissa kevään saapumista. Keväällä sitten selviää, mistä uusista puistoista nousee tulppaanit ja narsissit. Yllätytte, luulisin!
Lopputalvesta tulee sellainen kevään odotuksen fiilinki. Koskaan ei kesä mielestäni ole kyllästyttävän pitkä, mutta talven loppumista odotan aina kiivaasti. Talvi on viimeistään huhtikuussa niin nähty jo! Odotan hennon viherryksen saapumista ja luonnon heräämistä! Toivon niin näkeväni istuttamieni kasvien nostavan viimeinkin versojaan mullan pinnalle, ja muuttolintujen saapuminen laji kerrallaan riemastuttaa. Koronasta huolimatta unelmat elävät ja kevät tulee. Kuuhkaillaan vielä pieni tovi omissa nurkissa, ja nautitaan kevätauringosta ulkoilemalla. Sääskien läiskiminen saa vielä odottaa tovin, mutta senkin aika tulee.
–Tita
Kirjoittaja on aktiivinen raahelainen, tullista tullut rakkauden perässä ja rakastunut sopivan pieneen kaupunkiin. Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2021 osana silloista asukasmarkkinointikampanjaa.