Oikean talven kauneus
Joulun aikaan satoi pysyvä lumi Raaheenkin. Näytteitä saatiin aiemminkin, mutta pysyvä lumi satoi 23.12.2020. Maailma valoistui lumen heijastaessa kuunkin kajon tuhatkertaisesti takaisin. Vanhanaikainen talvi on niin minun juttuni! Rakastan lunta ja sen tuomaa pehmeyttä sekä kauneutta maailmassa! Lumi tarjoaa myös monia harrastusmahdollisuuksia. Heti ensimmäisen 10 sentin kerroksen jälkeen moni näkyi kaivelleen sukset ja moottorikelkat käyttöön.
Joka päivä luonnossa kulkiessani nyt oli tarjolla myös jälkien seurantaa. Jänikset, myyrät, kärpät ja saukot ovat jättäneet käpälän jäljet tunnistettaviksi. Kauriit, ketut ja supit ovat pelloilla ja metsissä myös kulkeneet. Linnutkin ovat jättäneet omat jälkensä. Näitä tunnistaessa on vietetty monta hupaisaa hetkeä! Onneksi ei ole susia tai ilveksiä nurkkakunnilla liikkunut. Hirvetkin pysyvät enempi sisämaassa talviaikaan.
Jäljistä päätellen täällä syrjän kylillä on itse asiassa suorastaan ruuhkaa! Toki naapuritkin tunnistetaan jalanjäljistään, ja tiedetään kyllä ketkä ovat edellä käyneet. Jälkikoira Rieko osaa myös lukea ja kertoa kulkijoista. Lenkkipolun koiranjäljistä tietää, onko samaa reittiä kulkenut labradori Itu vai cockerspanieli Eetu - tai joku muu naapuruston koiruuksista. Jokainen jälki nuuskitaan tarkalleen, ja koirien Facebook onkin Kuonobook. Päivitykset löytyvät matkan varrelta. Niihin vastataan lyhyillä postauksilla tai pelkillä peukutuksilla. Toisinaan vain luetaan ja tuhahdetaan ohi mennen. Kaikki postaukset eivät vain kolahda vastauksen väärtisti.
Onnekkaasti ollaan jo kevättalven puolella. Heikinpäivä on 19.1. ja se vanhan kansan mukaan on talven selän taittumisen päivä. Vanha kansa sanoo karhun tuolloin tuumaava: "Yö puolessa, nälkä suolessa", ja kääntää kylkeään. Puolet on talvea jäljellä, ja pitäisi olla puolet polttopuita ja heiniä tallessa kevääseen pääsyyn. No harvapa meistä heiniä enää tarvitsee, mutta perskohtaisesti polttopuut on omalla tontilla hyvinkin oleellisia pirtin lämpötalouden kannalta.
Eli iloisesti kohti talven selän taittumista, ja siirtymistä kevättalven puolelle! Joka päivä on joitain muutosta ja seurattavaa ympäristössä. Eikös elämä olenkin mielenkiitoista?
–Tita
Kirjoittaja on aktiivinen raahelainen, tullista tullut rakkauden perässä ja rakastunut sopivan pieneen kaupunkiin. Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2021 osana silloista asukasmarkkinointikampanjaa.