Raahen saaret: Suolakivi
Suolakivi on pieni kallioluoto Ruottalon edustalla. Luoto on ikään kuin haljennut, eli sen keskellä on syvä halkeama, johon mahtuu vaikkapa vene. Etenkin kauniina kesäpäivinä näkee luodolla käyvän paljon pistäytyjiä soutuveneellä, meloen tai suppaillen. Suolakivi on niin lähellä meidän kakkoskotia, että kerran kävimme siellä jopa jopa uimalla!
Ensimmäisen kerran kävin Suolakivellä talvella jäitä pitkin potkukelkalla. Mukana taisi olla silläkin kertaa eväät ja tuulelta suojaisessa kallion kolossa ne oli hyvä nauttia. Jo tuolloin talvella lueskelimme kallioon valkoisella kirjoitettuja tekstejä: Rolling Stones, Beatles… Lisäksi kalliossa luki isoin kirjaimin: MERI ON MEIDÄN. Teksti jatkui selkeästi seuraavalle riville, joka oli tiukasti hangen alle jäätyneenä. Yritimme miettiä mitä meri on meille ja miten teksti voisi jatkua... Mutta tuolla käynnillä se jäi arvoitukseksi. Päätimme tulle kesällä uudestaan katsomaan.
Eräänä lämpimänä kesäiltana keksimme lähteä käymään suolakivellä uimalla. Aurinko oli lämmittänyt meriveden mukavaksi (taisi olla sama kesä, kun omasta rannasta mitattiin meriveden lämmöksi parhaimmillaan 30 astetta!) ja ilma oli lämmin sekä tuuleton. Nappasimme uimarenkaat mukaan ja yksi hyppäsi polkemaan huoltoaluksena toimivaa polkuvenettä. Suolakivi näyttää olevan ihan lähellä, mutta kun jälkikäteen tarkastettiin, niin oli sinne matkaa noin 700m.
Tuo uintireissu on jäänyt unohtumattomana mieleen. Lämpimässä kesäyössä istuimme suolakivellä uikkareissa ja katsoimme kuinka aurinko painui horisontin taa ja värjäsi taivaanrannan punaoranssiksi. On aika uskomatonta, että saa tuollaisia hetkiä kokea. Hyvä muistutus siitä, että välillä on hyvä heittäytyä hetken vietäväksi ja tehdä hassujakin tempauksia.
Ja miten se teksti sitten, mitä meri olikaan meille? Ei varsinaisesti mitään, sillä tekstin mukaan meri kuului Imalle ja Peralle. Teksti kokonaisuudessaan nimittäin oli: “Meri on meidän Ima&Pera”. Tämä ehkä muistutti meitä siitä että meri on meidän kaikkien: Iman, Peran, minun ja sinun. Pidetään siitä hyvää huolta!
–Tiina
Kirjoittaja on tullin tuoma osa-aikaraahelainen, jolla on kakkoskoti Ruottalonlahdella. Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2021 osana silloista asukasmarkkinointikampanjaa.