Tavoitteena 100 lajia
Lintujen seuraamisesta on tullut minulle rakas harrastus. Etenkin lintujen kevätmuuttoa on kiinnostavaa seurata. Kaukoputki tuo linnut lähelle ja meillä onkin aina putki valmiiksi viritettynä ikkunan ääressä ja lintukirja nopeasti saatavilla. Lintujen bongailussa on ehkä parasta rauhallisen kiireetön ulkonaolo. Kun luonnossa pysähtyy paikoilleen kuulostelemaan, avautuu sellaista, mikä jää helposti kiireellä edetessä huomaamatta.
Kotipihan ja lähirannan lintujen seurailun lisäksi, teen myös linturetkiä. Raahessa retket vievät useimmiten Aittalahdelle tai Pattijokisuulle. Pattijokisuulla olen saanut alan harrastajilta useita vinkkejä minne suunnata. Näin päädyin esim. Munahietalle, josta löytyi uskomattoman kaunis hiekkaranta (ja punakuireja sekä suosirrejä). Myös Tiiran vinkkien perusteella on tullut muutaman pyöräretken kohde valittua.
Kipinä tähän harrastukseen on peräisin alakoulun opettajalta. Hän innosti luonnon seuraamiseen ja piti myös pahamaineista koetta, jossa äänestä tunnistettiin lintuja. Suurin osa oli tyytyväisiä, jos erotti kuikan ja kuovin, mutta itse jo silloin innostuin niin, että pyysin lahjaksi omat kiikarit.
On ollut ihana huomata, miten lintujen tapoja oppii vähitellen tuntemaan. Olen myös hitaasti kiiruhtaen pyrkinyt opettelemaan tunnistamaan lajeja äänen perusteella. Tavoitteena on oppia tunnistamaan laulusta muutama uusi laji joka vuosi. Tänä vuonna opin tunnistamaan ainakin laulurastaan taitavat toistuvat matkinnat, hippiäisen hennon korkean sävelen ja taivaanvuohen yksitoikkoisen nitkuttavan äänen.
Osallistuin keväällä myös pihabongaukseen. En kylläkään herännyt heti viideltä virittelemään kaukoputkea, mutta muutaman tunnin silti ahkerasti luontoa seurasin kevätsäässä. Sellaisessa periraahelaisessa jäätävässä kevätsäässä, eli mereltä tuuli luihin ja ytimiin asti. Varustauduin moninkertaisilla välihousuilla ja villakerroksilla, lämmittävällä teellä ja paksuilla kinttailla. Seurasin lintuja kiikarien ja kaukoputken avulla kotipihassa Ruottalonlahdella ja saaliina oli 32 lajia. Olin aidosti todella tyytyväinen, vaikka muutamia päivittäisiä vieraita jäikin näkemättä. Ja kun sitten luin pihabongauksen “tuloksia” asia meni mittasuhteisiin: Alan todelliset harrastajat viereisillä Kylmäniemen- ja Mikonkarinlahdella pääsivät melkein sataan lajiin. Eli todella paljon on vielä tulevina vuosina opittavaa. Ja sehän sopii! Tämän harrastuksen pariin voin kuvitella itseni vuosikymmeniksi.
Vuosi lähestyy loppuaan ja tänä vuonna olen bongannut 119 lajia. Näistä minulle rakkaimpia helmiä ovat olleet hömötiainen, sinirinta, merikihu ja kapustarinta: Hömötiainen on lempitiaiseni, jota en ole nähnyt pariin vuoteen ja tänäkin vuonna meni lokakuulle saakka. Loput ovat lajeja, joiden olemassaolosta en aiemmin ollut tainnut edes tietää ja silti sellaisia, että tuntomerkit ovat niin selkeät, että tunnistaminen on ollut helppoa.
Jos sinulla on joku hyvä vinkki linturetken kohteeksi, niin kerro! Olisi kiva löytää uusia bongailupaikkoja.
–Tiina
Kirjoittaja on tullin tuoma osa-aikaraahelainen, jolla on kakkoskoti Ruottalonlahdella. Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2020 osana silloista asukasmarkkinointikampanjaa.