Vuoden 2020 tilinpäätös on ouvosti houkutteleva

Vuosi sitten näihin aikoihin saattelin pitkään sairastaneen äitini matkalle tähtiin. Se oli perin raskasta aikaa, eikä maailmalla virinnyt Covid-19 helpottanut asioita ensinkään, sillä hautajaisjärjestelyt lykkääntyivät viikkojen tuhkausajan odottelun jälkeen kokoontumisrajoituksiin. Lopulta kesäkuussa saimme viimeisen tahdon, eli tuhkan sirottelun mereen, toimitetuksi. Meri oli rakas äidillenikin.

Alkuvuodesta työnantajan ehdotuksesta jatko-opiskelin suorittamalla johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon. Sitten Vapulta sinetöitiin työsuhteeni Raahen kaupunkiin vakituiseksi puutarhuriksi. Työni tämän kaupungin kehittämisessä saa jatkua siis suotuisissa tuulissa, mistä olin perin juuri iloinen!

Maailma alkoi mullistua, kun Covid-19 saapui tietoisuuteen. Ei se täällä Raahessa ole missään vaiheessa päässyt onneksi merkittävään rooliin, mutta useimmat ihmiset joutuivat kuitenkin radikaalistikin muuttamaan elämäntapojaan.  Koulut siirtyivät etäopiskeluun, moni yrittäjä joutui sulkemaan toimintojaan kärsien luonnollisesti kohtuuttomasti taloudellisia tappioita, ihmiset eristyivät omiin etätyökupliinsa, harrastuspiirit laitettiin kiinni ja koko maailma sulkeutui jollain tasolla. Kotoilusta tuli kerralla in-ilmiö.

Keväällä tämä sulkeutuneisuus näkyi hupaisella tavalla metsissä ja meren rannoilla. Jos Kirkkokadulla olikin autiota, niin ranta- ja metsäpoluilla täällä kylien alueella oli suorastaan ruuhkaa. Ulkoilu nousi suosituksi harrasteeksi perheillä, ja kaupungistakin ajeltiin autoilla lenkkipolkujen varteen tänne syrjäkylille asti. Kaverit tapasivat toisiaan paitsi digiloikkien jälkeen somessa, mutta myös yhteisillä retkillä ulkona. Metsä- ja rantapolut muotoutuivat tervehenkisiksi sosiaalisten tapaamisen paikoiksi, sillä ulkona tapahtuvat tapaamiset koettiin turvallisiksi ja asetettujen rajoitusten mukaisiksi.

Etätyöt mullistivat työssäkäyntiä. Raahessa käynnissä oleva valkokuitukaapelointi on avannut paljon mahdollisuuksia tälläkin saralla. Raahe on tässäkin mielessä ouvosti houkutteleva, kun työn tekeminen ei kaikilla olekaan enää paikkaan sidottua. Pienen kaupungin mahdollisuudet ovat edullisessa asumisessa, riittävien palvelujen saatavuudessa ja turvallisuudessa noiden nopeiden yhteyksien lisäksi.

Käännetäänpäs utelias katse vuoteen 2021: mitä se tarjoaa minulle ja meille? Puutarhurina tietenkin innolla odotan tekemiäni suunnitelmia kohentaa kaupungin viihtyisyyttä ja vetovoimaa. Ehdoton helmi itselleni on alppiruusu- ja hortensiapuiston rakentaminen Mettalanmäen mäntymetsikköön 8-tien varteen. Se on pienin toimin ja suurin unelmin rakennettavissa oleva puistometsä, jossa kulkee paljon ulkoilijoita. Upea männikkö siistitään risuista ja olemassa olevien neulaspäällysteisten metsäpolkujen varrelle istutetaan alppiruusujen, atsaleoiden ja hortensioiden lajikkeita. Sitten odotetaan vain viidestä kymmeneen vuoteen, että ne ehtivät kasvaa. Kolme vuotta olen hakenut paikkaa, johon tuon kohteen saisin rakentaa, joten pitkäkestoisen unelman täyttyminen on odotettavissa kesällä 2021!

Toinen merkittävä puistokohde on Wanhaan Rantapuistoon rakennettava ruusupuisto. Siihen ei ole investoinneissa annettu rahoitusta, mutta kyllä minä ne ruusut sinne saan silti istutettua. Niilläkin kun kestää kasvaa kukkivaan kokoon muutamia vuosia. Toinenkin ruusupuistoidea on  kehitteillä "Ruusun ja Runon" puisto Velkaperällä, mutta pitää tarkkaan kuutioida mihin myönnetyt käyttövarat riittävät. Mutta jo noissa kahdessa kohteessa on ladattuna paljon hurjia unelmia yhteiseksi iloksi!

Palataanpa vähän pohtimaan tuota Raahen kaupungin strategiassa mainittua "Ouvosti houkutteleva" teemaa. On se vähän outo kyllä, mutta tarjoaa mielikuvitukselle polttoainetta. Ouvosti houkutteleva tarjoaa elämyksiä. Taas on etua siitä, että on kiertänyt monenlaisissa paikoissa, silloin näkee kunnolla sen houkuttelevuuden, mitä monipuolisella Raahella on tarjota. Itse rakastuin pieniin, sitkeisiin ja elinvoimaisiin kyliin. Näitä "gallialaiskyliä" on ympäri Raahea monia. Taikajuomia ei tietääkseni keitellä, mutta rakennellaan, siistitään ja kehitetään omia alueita yhteistuumin ja talkoovoimin. Menneinä vuosina rakennettiin hienot ja yhtenäiset bussikatokset kyytiä odottaville, sekä nikkaroitiin jokaiselle postilaatikkoryhmälle tyyliin sopivat postilaatikkotelineet. Virkeät kyläyhdistykset puuhaavat milloin mitäkin yhteisiä tapahtumia piristämään kylien elämää ja tuomaan ihmisiä yhteen. Sellaisesta puuhasta kasvaa yhteisöllisyys, jossa kaikista pidetään huomaavaisesti huolta tunkematta kuitenkaan toisten tontille pyytämättä.

Kaupunki itsessään on lähellä, ja siellä piipahdetaan tietenkin kaupoilla ja asioimassa. Wanha Raahe on aina elämys jokaisena vuodenaikana, ja sen kauneus on Suomen mittakaavassakin ainutlaatuista. Itse nautin kovasti myös historiallisista museoistamme. Meren rannalla on monenlaisia palveluita saaristoristelyistä suppailuun. Jokaiselle löytyy varmasti jotain, ja loput voi tehdä ja kehitellä itse. Raamit on komeat elää, yrittää ja asua. Näitä itsensä toteuttamisen välineiden monimuotoisuutta kutsun hyvinkin oudosti houkutteleviksi. Ne ovat mahdollisuuksia toteuttaa unelmia yksin tai yhdessä muiden kanssa.

Tuskin kukaan tietää miten kauan koronavirus asettaa rajoituksia elämiselle, mutta tästä lannistumatta katsokaamme koronakin oikeastaan mahdollisuudeksi muuttua ja kehittyä erilaiseksi. Siihen vuosi 2021 antaa taas 365 päivää aikaa ja tilaisuuksia. Vaikeuksista on Suomen historiassa ennenkin polkaistu esiin innovaatioita selviytymiseen ja sitä kautta menestykseen. Minulle pieni on kaunista ja ketterää. Se on Raahenkin vahvuus.

Iloa ja Valoa kaikille vuodelle 2021!

–Tita

Kirjoittaja on aktiivinen raahelainen, tullista tullut rakkauden perässä ja rakastunut sopivan pieneen kaupunkiin. Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2021 osana silloista asukasmarkkinointikampanjaa.