Marraskuisen harmaana perjantaina Hannulla on etätyöpäivä. Aamulla hän on vienyt kävellen 4-vuotiaan kuopuksen päiväkotiin kilometrin päähän ja jatkaa siitä jo perinteeksi muodostuneelle juoksulenkille. Reitti vie Wanhan Raahen läpi Pikkulahdelle ja sieltä Fantin kautta Pitkäkariin ja päätepisteenä on Kylmäniemen uimaranta. Vajaan 10 kilometrin lenkin nostattaman hien Hannu huuhtoo pulahtamalla mereen, kesästä asti jatkunut perinne, joka saa työpäivän reippaasti käyntiin.

Vern ja Selvie yrittävät laskea, kauanko ovat asuneet Raahessa. Vern pääsee puoleen vuoteen ja Selvie 4 kuukauteen – iloinen kompromissi on viisi. Kaksikko täydentää toisiaan loistavasti ja helisevä nauru rytmittää puhetta. Vern on kuin kallio ja Selvie riemukkaasti soliseva puro, kädet hakeutuvat automaattisesti yhteen ja toisen silmistä haetaan vahvistusta muistikuville. Kahdeksan vuoden yhdessäolo ei selvästikään ole ollut tylsää. Pariskunta tekee myös töitä yhdessä, mikä kuulemma aiheuttaa välillä hiukan ”ylimääräistä draamaa”, mutta hyvät puolet voittavat kehnommat mennen tullen.