Tällä hetkellä arkea rytmittää pari kappaletta shelttejä eli shetlanninlammaskoiria. Sisu on jo 12,5-vuotias virkeä papparainen ja Martta (saapui meille kesällä 2020) pian kaksi vuotta täyttävä neitokainen. Martta on tuonut hurjasti virtaa Sisu-papparaiselle – saihan sen arvata kun nuori nainen tuli taloon.
Olen itse paljon tekemisissä ihmisten kanssa ja vastapainoksi on mahtavaa olla välillä hiljaisuudessa. Raahessa hiljaisuutta ei tarvitse etsiä metsän keskeltä.
Vuosi sitten näihin aikoihin saattelin pitkään sairastaneen äitini matkalle tähtiin. Se oli perin raskasta aikaa, eikä maailmalla virinnyt Covid-19 helpottanut asioita ensinkään, sillä hautajaisjärjestelyt lykkääntyivät viikkojen tuhkausajan odottelun jälkeen kokoontumisrajoituksiin. Lopulta kesäkuussa saimme viimeisen tahdon, eli tuhkan sirottelun mereen, toimitetuksi. Meri oli rakas äidillenikin.
Ensimmäistä kertaa pääsin käymään Iso-Kraaselin saaressa MeriRaahen kyydillä. Kesäpäivä oli silloin lempeän kaunis ja aurinkoinen. Jälkikäteen, kun näitä reissuja Raahen saariin muistelee, tuntuu että aina on ollut lämmintä ja kesäistä. Ehkä veneilypäiviksi on ollut mahdollisuus valita niitä kaikkein kauneimpia kesäpäiviä.
