Maa-aineslupa

Maa-ainesten ottaminen muuhun kuin omaan kotitarvekäyttöön vaatii maa-aineslain mukaisen luvan. Lupaa haetaan hakemuslomakkeella ja mukaan liitettävällä ottamissuunnitelmalla. Lupahakemus jätetään Lupapisteen kautta. Lupa ainesten ottamiseen myönnetään määräajaksi, kuitenkin enintään kymmeneksi vuodeksi.

Ympäristönsuojeluviranomainen päättää luvan myöntämisestä ja valvoo ottamista kunnan alueella. Lupaharkinnassa on otettava huomioon maa-aineslain 3 §:n ympäristöehdot. Maa-aineslain 23a § velvoittaa maa-ainesluvan haltijan ilmoittamaan lupaviranomaiselle vuosittain otetun aineksen määrän ja laadun maa-ainesilmoituslomakkeella.

Lupaa haettaessa on ainesten ottamisesta ja ympäristön hoitamisesta sekä, mikäli mahdollista, alueen myöhemmästä käyttämisestä esitettävä ottamissuunnitelma. Suunnitelmasta tulee käydä ilmi ottamisalueen vallitsevat luonnonolosuhteet (muun muassa pohjavesiolosuhteet), ainesten määrä ja laatu, hankkeen vaikutukset ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin sekä ottamisalueen jälkihoito. Jos hanke on laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan vähäinen, ottamissuunnitelmaa ei tarvita.

Lupahakemuksen käsittelystä peritään hakijalta maksu maa-aineslupataksan mukaisesti.

Maa-aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1. kauniin maisemakuvan turmeltumista,
2. luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista,
3. huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa tai
4. tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesialain mukaista lupaa.

Maa-aineksia ei saa myöskään ottaa ilman erityistä syytä meren tai vesistön rantavyöhykkeellä, ellei aluetta ole asemakaavassa tai oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa osoitettu tätä tarkoitusta varten.

Kotitarveotto

Lupaa kuitenkaan ei tarvita, mikäli aineksia otetaan omalta maalta, omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten asumiseen tai maa- ja metsätalouteen. Käytön tulee liittyä rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon.

Kotitarveotosta ottajan tulee ilmoittaa valvontaviranomaisille ottamispaikan sijainti ja arvioitu ottamisen laajuus, kun ottamisalueesta on otettu tai on tarkoitus ottaa enemmän kuin 500 kiintokuutiometriä maa-aineksia kotitarveottoilmoituksella. Kotitarveottokaan ei saa aiheuttaa ympäristö- tai maisemavaurioita ja ottamisen jäljet tulisi aina siistiä ympäristön topografiaan sopivaksi.

Maa-ainesten ottaminen voi tarvita myös muita lupia

Kunnan myöntämä ympäristölupa tarvitaan ympäristönsuojeluasetuksen (527/2014) mukaan maa-ainesten ottamiseen liittyen seuraavasti:

• kivenlouhimo tai sellainen muu kuin maanrakennustoimintaan liittyvä kivenlouhinta, jossa kiviainesta käsitellään vähintään 50 päivää;
• kiinteä murskaamo tai kalkkikiven jauhatus tai sellainen tietylle alueelle sijoitettava siirrettävä murskaamo tai kalkkikiven jauhatus, jonka toiminta-aika on yhteensä vähintään 50 päivää;

Vähäisempään toimintaankin on haettava ympäristölupaa, jos toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa.

Vesilain mukainen lupa edellytetään, jos maa-ainesten ottaminen voi muuttaa pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos aiheuttaa pohjavesiesiintymän tilan huononemista tai olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan ohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä. Tämä voi tulla kyseeseen lähinnä, mikäli suunniteltu maa-ainesten ottaminen kohdistuu pohjavedenpinnan alapuolelle, pohjaveden ottamon suoja-alueelle tai laaja-alaisesti pohjavesialueelle. Vesilain mukaista lupaa haetaan aluehallintovirastosta.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia sovelletaan tietyissä tapauksissa myös maa-ainesten ottamishankkeisiin. Hankeluettelon perusteella kiven, soran tai hiekan otto edellyttää YVA-menettelyä, mikäli louhinta- tai kaivualueen pinta-ala on yli 25 hehtaaria tai otettava ainesmäärä on vähintään 200 000 kiintokuutiometriä vuodessa. Päätöksen arviointimenettelyn soveltamisesta yksittäistapauksessa tekee alueellinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.